sydän hakkaa, ei osaa valita

Huomentapäivää! Mikäs tässä taas maanantaiaamuun heräillessä, sängynpohjalla chillaillessa ja Kiinaan asti vaihteeks kommunikoidessa. Ei huolta siitä, että tarvisi herätä kouluun tai mihinkään muuallekaan. Tästä aattelinkin vähäsen kirjottaa...
Niinkun joku näppärä on ehkä jo huomannut, pari postausta taaksepäin kuvissa vilahteli Opiskelijan keskeyttämisilmoitus. Sain sen torstaina postissa, niinkuin oli aiemmin viimeviikolla kuraattorin kanssa sovittu. Mun pitää täyttää siihen tiedot itse ja lähettää palautuskuoressa takaisin koululle. Mun ryhmänohjaaja täyttää oman osuutensa siihen ja todennäkösesti kuraattori loput.
Syy siihen, että moisen ilmotuksen sain täytettäväksi, on mun motivaation puute. Mulla ei ole kunnon inspiraatiota herätä aamusin tosi aikaseen, istua tuntia bussissa ja kuluttaa koulun penkkejä monen monta tuntia. Sen jälkeen väsyneenä lähtee taivaltaan bussipysäkille, bussivaihtoja ja pitkää kotimatkaa. Oon nyt lopen väsynyt siihen ja olen tehnyt oman päätökseni, keskeytyksen. Toki kävin ennen tätä päätöstä kuraattorin luona muutamankin kerran, opolle soittelin ja kyselin mun vaihtoehtoja sekä ryhmänohjaajan kans keskustelin. Kävin monet keskustelut myös kotona äiten kanssa.
Keskeytyspäätökseen kuitenkin lopulta päädyttiin ja työkkäriin mulla on tälläviikolla aika. Käytiin myös kuraattorin kanssa tutustumassa eräänlaiseen pajatoimintaan, joka vaikutti varteenotettavalta vaihtoehdolta. Sielä kuitenkin on tällähetkellä täyttä, joten pääsin varasijalle. Mun keskeytys on nyt 2.6. asti, eli kevätlukukauden loppuun. Syksyllä alotan kaiken alusta samassa koulussa. Yritän löytää motivaation ennen sitä jostain.
Vaikeinta päätöksessä oli se, että kaikki muut mun ikäset todennäkösesti valmistuu nyt sitten mua vuotta aiemmin. Tätäkin vaikeempaa oli se, että joudun jättään mun ihanaakin ihanemman luokan... Kiitos 11LHpC kaikesta♥

Tästä porukasta on matkan varrella muutama muukin jo jäänyt pois, joten ehkä pidot paranee kun väki vähenee.