Mulla on ollut tänään varsin kummallinen olo. Välillä leijun pilvissä ja hymyilen kovasti, koska oon jollain tapaa tosi onnellinen. Välillä tulee olo, että voisin painuu syvälle maan alle. Toisinaan tulee suuren suuri kaipuu ja ikävä, epätoivo ja ahdistus, kiukkua unohtamatta. Sitten on myös se olo, kun tunnen itseni kymmenenveeks pikkukakaraksi joka pelleilee vaan. Toisessa hetkessä nauran kaikelle ja on tosi hälläväliä-fiilikset, mutta seuraavassa hetkessä otan pienestä itteeni ja osotan mieltäni.
Oon myös eilen ja tänään, tai no siis torstaina ja perjantaina, sanotaan nyt niin... Niin oon jutellut enemmän ja vähemmän tosi vakavistakin ja hmm syvällisistä jutuista muutamankin henkilön kanssa. Alan olla toden teolla suhteellisen ulapalla tässä elämässä. Ja alan pikkuhiljaa tajuaan, etten ole enää se kasivee pikkukersa joka voi elää huoletonta elämää. Mun täytyy pikkuhiljaa alkaa tekeen valintoja ihan tosissaan. Mun pitää alkaa tekeen töitä elämäni eteen. Ja tunnetusti suurin osa mun elämää ja no... oikeestaan koko mun maailma on
ystävät.
Oon pahoillani, ettei vieläkään omia kuvia vaan turvauduttu netin ihmeelliseen maailmaan. Huomiselle, tai no tälle päivää, niitä lupaan. On kuvia tytsyistä torstai-illalta ja on vaikka pikkuveikoista kuvia viikolta... Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti