Lumipyryn täyttämää tiistaipäivää! Mulla oli tänään aika työkkäriin klo 12.30 ja reippaasti olin hyvin ajoissa sielä paikalla. Odotin, että saisin tietoa jatkosta ja pääsisin tutkiin mahdollisia työpaikkamahdollisuuksia. Toisin kuitenkin kävi. Kun mua tultiin hakemaan aulasta, mua käteltiin ja mulle esittäydyttiin. Tiesin jo silloin, ettei hyvää seuraa. Tiedättekö sen tunteen, kun pelkästä kättelystä tajuaa ettei juttu toimi ja ihminen on kummallinen? Näin mulle kävi. Istuin vajaan vartin psykologin huoneessa. Se kyseli multa mikä on nyt tilanne ja otti mun tiedot ylös. Okei, tämä kuulostaa ihan hyvältä, mutta sitä se ei ollut. Nainen porasi katseensa mun silmiin syvälle ja mulle tuli tosi vaivaantunut tunne. Se ei silmiään räpäyttänyt kun mua kuunteli tai mulle puhui. Se sönkötti pahemmin kun kukaan koskaan, eikä tiennyt asioista työpaikallaan yhtikäs mitään. Hän oli aloittanut työnsä eilen, mutta silti... aiettä kiukutti. Jos mä puhuin sille, niin se katso mua minuutin verran sanaakaan sanomatta silmiin ja sitten vastasi mulle epämääräsesti sönkäten.
Nyt mun tilanne on se, että torstaina tämä kyseinen henkilö on viisaampi kun tapaa erään projektin henkilöt ja sitten ottaa muhun yhteyttä. Ainakin niin lupasi... Vaikutti kieltämättä aika negatiivisesti mun ensimmäiseen työkkärikokemukseen tämä henkilö, huhhuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti