Nyt tiedän kun joku joskus sanoi, että kannattaa pitää ystävistään kiinni kun alkaa seurustella. Ja että ystävät menee aina etusijalle, ei saa unohtaa ystäviä ja pitää tutustuttaa kumppani ystäviin ja päinvastoin. Sama pätee myös "pelkkiin" kavereihin.
Viimeaikoina multa on karissu paljon hyviä ystäviä ja kavereita ties minne. Tai jollei ihan kadoksiin asti ole päässyt, yhteydenpito on huomattavasti vähentynyt. Myönnän, että vika on myös itsessäni, mutta eikö se vastapuolikin voisi ottaa kapulaa käteen ja soittaa? Kyllä mä pystyn järkkään aikaa myös niille ystäville ja kavereille, onhan nekin osa mun elämää ja todella tärkeitä. Tarviiko siitä tyttö- tai poikaystävästä tehä niin helvetillinen ongelma? Sitten jos semmosia on, voi pitää yhdessä kivaa tai järkätä aikaa ilman niitä kumppaneita.
Olen kuitenkin rehellisesti sitä mieltä, että jollei ihmiset kestä ystävänsä parisuhdetta, ne ei ole suremisen arvosia. Tai siis että onko semmonen ystävyyttä? Onko oikein jättää pitkä ystävyys tai kaveruus vaan sen takia, että joku löytää vierellensä ihmisen josta välittää? Mun mielestä tällänen on syvältä.
Tälläkin hetkellä olen Vammalassa poikaystäväni tykönä ja teen tätä poikaystäväni koneella, joten ei ole laittaa omia kuvia. Turvauduin taas tuttuun ja turvalliseen, joten kuvat weheartit.com


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti