huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa

Jo toistaviikkoo enemmän tai vähemmän kuumeessa, kamala köhä ja räkärättejä sielä sun täälä. Kurkkukipua ja korvien ajoittaista vihlontaa. Äite ei vaivaudu soittaan lääkärille aikaa, koska pikkuveljelläkään ei mitään ollu niin luonnollisesti mulla sama tauti eikä mitään löytyis kuitenka. Loppupeleissä kuitenkin olis ihan kiva saada joku kunnon köhälitku jota vois naukkailla hyvän fiiliksen toivossa. Yks kaveri kyllä eilen ehdotti ihan raakaa viinaa, sillä taitais lähtee koko pöpö muutenkin. Mutta emmä sitten kuitenkaan lähtenyt siihen. Miks en? No en ymmärrä kans.

Vaikka tiesin haaveillessani punasista hiuksista, niiden jatkuvasta värjäyksestä juurikasvun ja erityisesti haalistumisen takia, oon todella kyllästynyt jo. Salaa välillä haaveilen vaikka jostain kivoista ruskeista hiuksista, joista ei juurikasvu näkyis niin selkeesti ja jotka antais armoo vähän jos värjäysväli venähtää... Kuitenkin tämä punanen tukka on pitkäaikanen haave ja oli suuren työn takana. Oon pulassa enkä osaa päättää, mitä tekisin. Ihan tosi salaa mua houkuttelee myös taas se ihan pikimusta tukkatyyli, mutta ei, en lähde siihen nyt enää hetkeen.

Nyt joku todennäkösesti miettii, miten mun teksti ja nää kuvat liittyy toisiinsa. Ei välttämättä yhtään mitenkään, löysin noista kuvien teksteistä vaan jotenkin fiiliksen. Toinen syy  näihin netin kuviin on se, että oon luullu muutaman viikon mun kameran olevan rikki. Tai vähintään akun, ettei se pidä virtaa. Tai jotain vastaavaa. Se on muutaman kerran tehnyt niin, että kun akun olis pitänyt käytännössä olla täynnä ja oon tarvinnut kameraa, se ei ole mennyt päälle. Ei inahtanutkaan. Musta näyttö eikä mitään tapahdu. Olin valmis heittään ton laitoksen jo jorpakkoon, kunnes vielä kerran kokeilin ladata akun ja annoin olla yön kamerassa, aamulla meni ihan komeesti päälle ja näyttää täyttä akkua. En ymmärrä, mutta pääasia on että toimiii moitteettomasti taas!