keskiviikko 29. elokuuta 2012
huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa
Jo toistaviikkoo enemmän tai vähemmän kuumeessa, kamala köhä ja räkärättejä sielä sun täälä. Kurkkukipua ja korvien ajoittaista vihlontaa. Äite ei vaivaudu soittaan lääkärille aikaa, koska pikkuveljelläkään ei mitään ollu niin luonnollisesti mulla sama tauti eikä mitään löytyis kuitenka. Loppupeleissä kuitenkin olis ihan kiva saada joku kunnon köhälitku jota vois naukkailla hyvän fiiliksen toivossa. Yks kaveri kyllä eilen ehdotti ihan raakaa viinaa, sillä taitais lähtee koko pöpö muutenkin. Mutta emmä sitten kuitenkaan lähtenyt siihen. Miks en? No en ymmärrä kans.
Vaikka tiesin haaveillessani punasista hiuksista, niiden jatkuvasta värjäyksestä juurikasvun ja erityisesti haalistumisen takia, oon todella kyllästynyt jo. Salaa välillä haaveilen vaikka jostain kivoista ruskeista hiuksista, joista ei juurikasvu näkyis niin selkeesti ja jotka antais armoo vähän jos värjäysväli venähtää... Kuitenkin tämä punanen tukka on pitkäaikanen haave ja oli suuren työn takana. Oon pulassa enkä osaa päättää, mitä tekisin. Ihan tosi salaa mua houkuttelee myös taas se ihan pikimusta tukkatyyli, mutta ei, en lähde siihen nyt enää hetkeen.
Nyt joku todennäkösesti miettii, miten mun teksti ja nää kuvat liittyy toisiinsa. Ei välttämättä yhtään mitenkään, löysin noista kuvien teksteistä vaan jotenkin fiiliksen. Toinen syy näihin netin kuviin on se, että oon luullu muutaman viikon mun kameran olevan rikki. Tai vähintään akun, ettei se pidä virtaa. Tai jotain vastaavaa. Se on muutaman kerran tehnyt niin, että kun akun olis pitänyt käytännössä olla täynnä ja oon tarvinnut kameraa, se ei ole mennyt päälle. Ei inahtanutkaan. Musta näyttö eikä mitään tapahdu. Olin valmis heittään ton laitoksen jo jorpakkoon, kunnes vielä kerran kokeilin ladata akun ja annoin olla yön kamerassa, aamulla meni ihan komeesti päälle ja näyttää täyttä akkua. En ymmärrä, mutta pääasia on että toimiii moitteettomasti taas!
Vaikka tiesin haaveillessani punasista hiuksista, niiden jatkuvasta värjäyksestä juurikasvun ja erityisesti haalistumisen takia, oon todella kyllästynyt jo. Salaa välillä haaveilen vaikka jostain kivoista ruskeista hiuksista, joista ei juurikasvu näkyis niin selkeesti ja jotka antais armoo vähän jos värjäysväli venähtää... Kuitenkin tämä punanen tukka on pitkäaikanen haave ja oli suuren työn takana. Oon pulassa enkä osaa päättää, mitä tekisin. Ihan tosi salaa mua houkuttelee myös taas se ihan pikimusta tukkatyyli, mutta ei, en lähde siihen nyt enää hetkeen.
Nyt joku todennäkösesti miettii, miten mun teksti ja nää kuvat liittyy toisiinsa. Ei välttämättä yhtään mitenkään, löysin noista kuvien teksteistä vaan jotenkin fiiliksen. Toinen syy näihin netin kuviin on se, että oon luullu muutaman viikon mun kameran olevan rikki. Tai vähintään akun, ettei se pidä virtaa. Tai jotain vastaavaa. Se on muutaman kerran tehnyt niin, että kun akun olis pitänyt käytännössä olla täynnä ja oon tarvinnut kameraa, se ei ole mennyt päälle. Ei inahtanutkaan. Musta näyttö eikä mitään tapahdu. Olin valmis heittään ton laitoksen jo jorpakkoon, kunnes vielä kerran kokeilin ladata akun ja annoin olla yön kamerassa, aamulla meni ihan komeesti päälle ja näyttää täyttä akkua. En ymmärrä, mutta pääasia on että toimiii moitteettomasti taas!
perjantai 24. elokuuta 2012
rauha maassa, elämä pyyhkii
Haasteella mua heitti Ira jo kuukausi sitten ja nyt vasta tän teen... No, parempi myöhään kun ei milloinkaan!
Ohjeet seuraaville: Jokaisen haastetun täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän haasteen.
Ohjeet seuraaville: Jokaisen haastetun täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän haasteen.
1. Lempivärisi?
- Lempivärejä multa löytyy ihan oikeesti enemmän kun yks tai kaks plus että se riippuu asiasta. Mutta ykkösiä on pinkki/vaaleenpunanen, vihree ja musta.
2. Lempielokuvasi?
- Helmiä ja sikoja on semmonen ikuisuuslemppari! Step Up -leffat on myös ihan kuningasjuttuja ja ja jaa Burleski. Oonkohan muita täälä hehkuttanu? On niin paljon hyviä, mutta kun niitä kysytään, en todellakaan saa mieleeni ainuttakaan...
3. Olitko festareilla? Missä?
- ÄÄÄÄH, ikävä kyllä en ollut. Ja se harmittaa kovin... Rahapula on ainoo syy siihen.
4. Opiskeletko? Jos, niin mitä?
- Kyllä, tällä hetkellä koulu tosin keskeytettynä. Koulun penkille olisi taas tarkotus lokakuun puolella mennä, toivotaan, että motivaatiota olisi opiskella itsensä valmiiksi. Ja totta tosiaan, lähihoitajaksi luulen opiskelevani.
5. Millainen on kauneusihanteesi?
- Kamalaa kun vaikea kysymys..... Ensinnäkään ei saa olla pelkkää luuta ja nahkaa, se on rumaa. Ei kuitenkaan niin isokaan, etteikö ovista sisään mahdu. Pituutta saa löytyä vähän enemmän kuin allekirjoittaneelta, mutta ei liian pitkä. Tatuoinnit naisilla sekä miehillä on mun mielestä jotain maailman kauneinta, ne on henkilökohtasia tarinoita elämästä. En osaa nimetä tai määritellä tiettyä ihannetta, mutta normaalaivartalo, leimat plussaa ja hillitty omaperäsyys kunniaan.
6. Paras kesämuistosi tältä kesältä?
- Paras? Ööööh ei mitään sellasta yksi-yli-muiden -juttua ole, mutta UP3-12 oli aika huippu loppupeleissä ja sitten Miekkajärvi-yö.
7. Millainen olisi sun unelmiesi auto?
- Bemmi♥ tai Audi. Okeiokei, tiedän, en ehkä saa suurta kunniaa näillä unelmilla. Musta tai valkonen. Pikkunäppärä, muttei liian pieni. Jotain vaaleenpunasta, muttei liikaa. Mun näkönen, ettei kukaan erehdy omistavansa sitä. Matala, muttei liian matala. Kunnon popit ja wou!-efektin aikaansaavat vanteet alla.
8. Millainen olisi unelmiesi kumppani?
- Siihen pitäis ensinnäkin täysillä pystyä luottamaan. Sen seurassa pitäis saada olla oma itsensä, itkeä ja nauraa kun siltä tuntuu. Hyvin ruskettunut iho ja siniset silmät plussaa, hyvä kroppa olis papukaijamerkin arvonen! Tyylitaju kohdillaan plussaa ja sopivasti romanttinen.
9. Missä Suomen kaupungissa haluaisit asua?
- Tampere. Tai vaikka Oulu, ehkä jopa Jyväskylä. Ensimmäinen siks, että en välttämättä tahtois kovin kauas kotoa kuitenkaan. Vaihtoehto kakkonen siks, että rakastan sitä murretta ja niitä ihmisiä, plus sukulaisia ja tuttavia paljon lähellä. Viimenen ehkä ihan muutenvaan.
10. Jos saisit 10 000€, mitä tekisit? (ei säästöön)
- Kamalan vaikeeta... Toki voisin shoppailla itteni kipeeks ja olla onnellinen, voisin myös lahjottaa osan ainakin oikeesti köyhille. Yks vaihtoehto olis ostaa vihdoinkin se oma hevonen. Ähhh, ken tietää...
11. Montako euroa käytät kuukaudessa shoppailuun?
- Tähän en pysty tosissani vastausta antaan. Toisina kuukausina menee satku jos toinenkin, välillä on kuukausia ettei mene euroakaan.
JA NYT ON MUN VUORO KYSYÄ TEILTÄ:
1. Lempiartisti?
2. Mitä harrastat? Kauanko olet harrastanut?
3. Mikä ajoi sinut bloggaamaan?
4. Oletko enemmän äidin vai isän lapsi? Perustele.
5. Oletko matkustanut lentokoneella? Jos, niin mikä on lempimatkakohteesi?
6. Minkä puhelimen omistat?
7. Paras lapsuudenmuistosi?
8. Tilaatko lehtiä? Jos, niin mitä?
9. Oletko muodin mukana kulkija vai vannoutunut oman tyylin edustaja? Jotain muuta, mitä?
10. Mitä odotat eniten tulevalta syksyltä?
11. Millä tavoin saat koulumotivaatiosi pidettyä kasassa?
HAASTAN:
perjantai 10. elokuuta 2012
rakkaus on väkevämpi kuolemaa
Nyt tiedän kun joku joskus sanoi, että kannattaa pitää ystävistään kiinni kun alkaa seurustella. Ja että ystävät menee aina etusijalle, ei saa unohtaa ystäviä ja pitää tutustuttaa kumppani ystäviin ja päinvastoin. Sama pätee myös "pelkkiin" kavereihin.
Viimeaikoina multa on karissu paljon hyviä ystäviä ja kavereita ties minne. Tai jollei ihan kadoksiin asti ole päässyt, yhteydenpito on huomattavasti vähentynyt. Myönnän, että vika on myös itsessäni, mutta eikö se vastapuolikin voisi ottaa kapulaa käteen ja soittaa? Kyllä mä pystyn järkkään aikaa myös niille ystäville ja kavereille, onhan nekin osa mun elämää ja todella tärkeitä. Tarviiko siitä tyttö- tai poikaystävästä tehä niin helvetillinen ongelma? Sitten jos semmosia on, voi pitää yhdessä kivaa tai järkätä aikaa ilman niitä kumppaneita.
Olen kuitenkin rehellisesti sitä mieltä, että jollei ihmiset kestä ystävänsä parisuhdetta, ne ei ole suremisen arvosia. Tai siis että onko semmonen ystävyyttä? Onko oikein jättää pitkä ystävyys tai kaveruus vaan sen takia, että joku löytää vierellensä ihmisen josta välittää? Mun mielestä tällänen on syvältä.
Tälläkin hetkellä olen Vammalassa poikaystäväni tykönä ja teen tätä poikaystäväni koneella, joten ei ole laittaa omia kuvia. Turvauduin taas tuttuun ja turvalliseen, joten kuvat weheartit.com
Viimeaikoina multa on karissu paljon hyviä ystäviä ja kavereita ties minne. Tai jollei ihan kadoksiin asti ole päässyt, yhteydenpito on huomattavasti vähentynyt. Myönnän, että vika on myös itsessäni, mutta eikö se vastapuolikin voisi ottaa kapulaa käteen ja soittaa? Kyllä mä pystyn järkkään aikaa myös niille ystäville ja kavereille, onhan nekin osa mun elämää ja todella tärkeitä. Tarviiko siitä tyttö- tai poikaystävästä tehä niin helvetillinen ongelma? Sitten jos semmosia on, voi pitää yhdessä kivaa tai järkätä aikaa ilman niitä kumppaneita.
Olen kuitenkin rehellisesti sitä mieltä, että jollei ihmiset kestä ystävänsä parisuhdetta, ne ei ole suremisen arvosia. Tai siis että onko semmonen ystävyyttä? Onko oikein jättää pitkä ystävyys tai kaveruus vaan sen takia, että joku löytää vierellensä ihmisen josta välittää? Mun mielestä tällänen on syvältä.
Tälläkin hetkellä olen Vammalassa poikaystäväni tykönä ja teen tätä poikaystäväni koneella, joten ei ole laittaa omia kuvia. Turvauduin taas tuttuun ja turvalliseen, joten kuvat weheartit.com
lauantai 4. elokuuta 2012
we're all gonna die
Pakkomielle ikivanhoihin kuviin ja överimuokkaukseen sekä pakkomielle julkasta ne. Ei mulla tähän hätään muuta asiaa...
keskiviikko 1. elokuuta 2012
sometimes i cry so hard from pleading
"...mutta jos sä sanot tattis, vitsi se on lol, vähän naurattaa..."
Toisessa hetkessä hymyillään kun Naantalin aurinko, mutta seuraavassa ollaan naama nurinpäin ellei jopa porua väännetä. Itse kukin viimeaikoina ollut vähän ailahtelevaisia, mukaanlukien oma mielialani. Elämä sinänsä on ihan jees ja oon tosi onnellinen, mutta sitten jostain sillon tällön tuppaa tuleen niitä elämän mörköjä. Joko ne möröt potkii kipeesti päähän tai sitten ne kuiskii korviin "tää on paskaa, tää on syvältä". Ahdistus ja pelko siitä, ettei kaikki mene niinkun oma tahto sanois, piinaa toisinaan liikaakin. Mulla on välillä turhan suuri miellyttämishalu ystäviä ja muita ihmisiä kohtaan. Tarttis oppia tekeen just niinkun itse tahtoo ja ajattelee.
Varsinainen kesäloma alkaa läheneen loppuaan, kaverit menee viikon tai kahden päästä kouluun ja arki alkaa. Oma koulu alkaa vasta lokakuussa, mutta eiköhän tässä rutiinit kuitenkin ala pyöriä ennen sitä. Ei voi noin vaan kylillä enää notkua yömyöhään, soittaa kavereille kelloon katsomatta ja elää kesäelämää. Kovasti harmittaa, koska ei tullut tehtyä kesällä sitä kaikkee mitä oli suunnitellut. Paljon kuitenkin tuli tehtyä sellasia asioita, mitkä ei niihin varsinaisiin suunnitelmiin kuulunut, joten olen ihan tyytyväinenkin kesään, ei siinä mitään. Jos lähetään ajatteleen asiaa tämän postauksen tiimoilta, niin enhän mä ole vuoden 2012 aikana kun hiukseni saanu värjättyä ja vähän kasvatettua
Kesän aikana kamera on kulkenut enemmän ja vähemmän mukana, mutta kuvauksen kohteina pääasiassa ollut eläimet ja luonto tavalla tai toisella. Oikeestaan ainuttakaan "kaverikuvaa" ei ole tullut otettua, joka sinänsä harmittaa suuresti. On ihmisiä ja tilanteita, mistä olisi tarvinnut saada kuvia mutta joko kamera ei ole ollut mukana tai sen olemassaolo on tyystin unohtunut. Noh, vielä ehtii ja kuka estää kuvia syksyllä ottamasta.
 |
| Kupla♥ |
 |
| PIPPI♥ |
mä kaipaan sua joka hetki kun et oo mun lähelläni♥
 |
| 20.11.2003-31.7.2012 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)