Kurjuutta kurjuutta ja kurjuutta. Vesisadetta, kylmyyttä ja yksinäisyyttä. Kotinurkissa lymyämistä ja kurassa sekä paskassa rypemistä. Mitä täälä tapahtuu, mihin mun elämä on menossa? Vihaan syksyä, syksyt on mulle aina vaikeita eikä tämäkään syksy helppo ole, vaikkei kyllä vaikeinkaan. Silti masentaa ja on veto pois. Kouluakin on vain ensiviikon perjantaina mutta sekin ahdistaa. Huudan apua muttei kukaan kuule. Haluisin vähäks aikaa uusiin maisemiin, kotinurkat on nähty. Ainoo asia mikä syksyssä on jees, on luonnon kuvauksellisuus. Kamera on syksyllä ihan lempparikaveri, JOS vaan säät sallii... Tänä syksynä ei nekään ole armoa antaneet, kun vettä tulee joka tuutista ja koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti