Kun matkasta oli vielä noi yksi kolmasosa jäljellä, saatiin viestillä yhdeltä naiselta tietää, mitkä hepat sielä odottivat. En siis ole ennen ollut kyseisellä tallilla tunneilla, kerran käynyt katsoon tuntia. Mielessä oli vaan, etten tahdo suomenhevosta alleni, kun nyt olen pitkästä aikaa koulutunnille raahautunut niinkin kauas ja niinkin tasokkaaseen paikkaan. Halusin jonkun kivan hepan, minkä kanssa voisi yhteistyö sujua ja voisin näyttää, että kyllä minäkin ratsastaa osaan jos sillepäälle satun. Luvassa oli kuitenkin, vastoin toiveitani, heppa nimeltä Pikkis. Marilta pääsi pieni pilkkanauru, kun tunsi hevosen ja tiesi mitä tuleman piti. Koulutunti erittän etupainoisella estesuokilla. En tiennyt, pitikö mun itkeä vai nauraa. Olin melkein jo toivoni menettänyt ja asennoiduin koulutuntiin, missä mulla on allani höyryveturi suokkiruuna eikä lainkaan osaamisen pilkahdusta...
Karsinakäytös täys kymppi, joten annoin toivoa vielä selästä käsin sittenkin sille hepalle. Päästiin maneesille, totesin ettei tämä kopukka taidakkaan olla niin huono juttu. Tunnin kulku oli loistava ja tykkäsin tositosi paljon kyseisestä estesuokista, vaikkakin koulutunnilla oltiin. Eihän me nyt mitään korkeeta koulua tietenkään esitetty, mutta mulle jäi erittäin positiivinen fiilis siitä suokkiruunasta. Tykästyin myös opetukseen ja opettajaan kovasti, joten mun tämänhetkiseksi suosikkiopettajaksi osottautui Tuukka Laitinen.
Tuukka on kohtuullisen vaativa opettaja, eikä kehu turhasta. Sain kuitenkin tunnin aikana kuulla Tuukan pitävän mun tyylistä ratsastaa, kun ratsastana alusta alkaen, jokaisella askeleella ja takajalkoja alle. Tuukka kehu kuinka Pikkis on todella harvoin sen näkönen, miltä se tänään tunnilla näytti. Tuukka myös sano, että huomaa mun ratsastaneen pienessä maneesissa ja pienellä kentällä, kun laukassa kulmien ratsastus onnistu niin loistavasti. Mut toivotettiin myös erittäin tervetulleeksi myös toistekin tunnille. Voiko tästä jäädä muuta kuin hyvä fiilis? Menin kuitenkin sinne sillä asenteella, että osaakohan sitä nyt enää mitään kun ei pitkään aikaan ole tunnilla ollut ja on vaan yksinänsä pyörinyt kentällä ja pitänyt vähän taukoo ratsastuksesta. Mutta kyllä, ehkä minäkin jotain vielä osaan :-----)
Myös Mari kehu kovasti, että kyllä se Mimmu osaa ratsastaa. Tämä teksti ei nyt ole todellakaan mitään itsetunnon pönkitystä ja hyvän ratsastajan roolin hakemista tai kehujen kalastelua, mulle jäi vaan niin älypositiivinen fiilis tämänpäiväsestä tunnista, joten pakko vähän hehkuttaa.
Kuvia ei tänään koulutunnilta ikävä kyllä saatu, mutta laitoimpa nyt sitten tähän pari vanhempaa heppa-aiheista kuvaa, ettei jää tylsäksi tekstipostaukseksi. Ahhh ja niin, syvät anteeksipyyntöni ei-heppa-ihmisille tästä tekstistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti