ainoo unelma on soittaa bändissä

Tässä taas mennyt muutama päivä kirjottamatta, mutta ei oikein mitää kirjotettavaa. Töitä oon tehnyt tämänkin viikon, mutta poikkeuksellisesti vauvaosastolla. Paskarallia ja ihania pikkusia. Oon myös kevättä fiilistellyt, kun tiet sulana ja kuivaja sekä aurinko paistaa... tosin, siihenkin tuli muutos viimeyönä kun lunta tuli perkeleesti ja nyt on taas ihan talvi. HÖ!!

Viikko sitten lauantaina äite soitti mulle Karkkuun, että teki kenkätilauksen Brandokselta. Oltiin jo pitkin viikkoo katseltu erinäisiä alennuskenkiä sieltä ja muutamat jäi todella mieleen. Mulle tilattiin kahdet kengät, alla olevat sinivalkoset Adidakset ja vaihtoon menneet Lacosten mustaharmaat talvitennarit. Oli vähän liian pienet, joten tulee sitten kokoo isommat.

Äitestä on tullut kummallinen "maalaisromantikko" ja näpertäjäsielu. Kaikki höyhenet, enkelinsiivet, valkoinen väri, pitsi, sisustustarrat ja muu hörhöily on vienyt sen sydämen. Kotoo löytyykin kaikkea edellämainittua sieltä täältä ja jotain muutakin tosi kivaa sisustushärpäkettä. Itse olen hurahtanut siinä sivussa sitten kaikkeen tuohon samaan sekä erinäisiin kynttiläjuttuihin. Voisin kantaa kaupasta kassitolkulla erivärisiä ja muotosia kynttilöitä, kippoja, alusia ja vaikka mitä kynttilävermettä.

Vielä reilu vko, niin Badi on yksvee!

Elämä on erittäin kurjaa ja potkii päähän minkä ehtii. Käyn töissä ja lojun himassa. Oon päivä päivältä enemmän kummallinen kotihiiri. Skypettelykin on suhteellisen minimissä ja sähköposteja en ole jaksanut kirjottaa, kun ei ole kunnon aiheita. Joskus eksyn jopa tallille ja ehkäpä hevosenkin selkään. Odotan kovasti että toi lumi sulais pois ja saisin mopen kaivettua lumen alta. Laitettua sen ajokuntoon, ajella maailman ääriin ja olla onnellinen. Tällähetkellä päivät koostuu siitä, että aamulla herään töihin ja teen kuuden tunnin työpäivän, tuun kotiin, syön, ehkä nukun päikkärit kun oon niin väsy, istun koneella ja luen blogeja. Illasta katson Salkkarit jonka jälkeen tai jotain, käyn moikkaan Hennistä ja Nooraa. Muita kavereita en ole nähnyt miesmuistiin. Kurjaa.

Huomena olisi tiedossa vuoden ensimmäiset harjoitusestekisat Viholan Ratsastuskoululla. Ajattelin mennä katseleen ja kannustaan, muahahha. Ilman kameraa muuten! Ei liikaa innosta ottaa kameraa mukaan maneesikisoihin, tuntien kyseisen maneesin erittäin heikon valon.

PS! Eilen oli Kansainvälinen KUUMAKOIRApäivä.

kansa laulaa ja taputtaa

 Viikonloppu on takanapäin ja arki alkanut! Perjantaina ei tapahtunut mitään erityistä, mutta lauantaina oli suuntana seittemän junalla Karkku. Sielä ilta ja yö, sunnuntaiaamuna KT-tallille katsomaan estekisoja sekä tsemppaamaan tyttöjä ja poneja. Tuli myös toimitettua liputtajan sekä radanrakentajan virkaa. Taisin myös lupautua enskuun puolella pidettäviin koulumittelöihin aka koulukisoihin, kääk. En edes tiedä mitä luokkia sielä on luvassa enkä tiedä saanko ponia, jonka haluan. Hahahaah.

Kun viikonlopussa ei erityisemmin mitään kerrottavaa, niin ajattelin purnata teille mun hiusten värjäyksestä. Tosiaan, tilattiin parit väriputelit mamman kanssa Hairstorelta tässä lähiaikoina. Niinkun todennäkösesti suurin osa tietää,  mulla on kova tavote saada kesään mennessä täysin kirkkaanpunaset hiukset ja mulla on jo ihan hyvä vaihe menossa... tai siis oli. Kun viimesimmästä värjäyksestä jäi vähän huono tulos, niin juurikasvu tuli nopeesti takasin. Ei oikein tarttunut viimeks jotenkin kunnolla, vaikka kyseisellä värillä oli ennenkin vedetty. Päätettiin sitten niillä Hairstoren väreillä lauantaina peittää maantienharmaat mun päästä. MUTTA MITÄ TAPAHTUIKAAAAAAAAN, se niinsanottu punanen olikin jotain muuta. Tumman ruskee. Pieni punaviolettivivahde havaittavissa, mutta taas tosi tumma. Verisiä kyyneleitä melkein päästin, kun tajusin pilanneeni hiukseni. Hmph, saa nähdä nyt sitten, mitä näille teen.... Nimittäin tilattuja värejä olisi vielä kahdelle tai kolmelle värjäyskerralle. Oon nyt tosi surku tästä...

kaikki paitsi elämä on turhaa

Syvimmät anteeksipyyntöni kahden viikon hiljaiselosta. Tai mitä sitä nyt edes anteeks pyytelemään, mun blogi ja kirjotan koska huvittaa. Ei ole vain ollut mitään kummallista kirjotettavaa ja tämän viikon on ollut niin paljon menoo, että enää kymmenen aikaan illalla en ole jaksanut alkaa rustailemaan mitään tänne...

Viimeviikolla oli mun viimeinen lomaviikko ennen töiden alkamista. Keskiviikkona isoskoulutusta ja torstaina kävin heppaileen Wilistä Nooran kanssa. On muuten erikiva heppa suomiputeks! Perjantaina olikin sitten kaverin poikaystävän täysikäsyyskemut, joissa en loppupeleissä montaa tuntia viihtynyt. Ei ollut oikein fiilistä bailaamiseen, ikävä kyllä. Viikonloppu kokonaisuudessaan meni aikalailla kotona lojuessa ja sunnuntaina kävin Sallan heppoja hoitaan, kun Salla itse lähti Lontooseen synttärimatkalle.

Tällä viikolla mulla sitten alkoikin työt, joka alkuun ehkä jopa ahdisti. Oon kuitenkin viihtynyt erittäin hyvin ja mut otettiin oikein ilosesti vastaan, niin aikuiset kun lapsetkin! Huomaan olevani niin oikeassa paikassa, kun saan viettää päiväni lasten kanssa ilman sen suurempaa ressiä mistään. Oma rentoutensa tässä työkokeilussa luo sekin, ettei ole niitä maailmankaikkeuden ärsyttävimpiä näyttöjä, näytön suunnitteluja ymsymsyms...

Tiistai ja torstai menikin töiden jälkeen taas Sallan heppoja hoidellen ja ratsastaen.
Keskiviikkona kävin Pappilassa Lähetyslennon infossa, jonka jälkeen suuntana oli Tampereen Työväen Teatteri ja Vuonna 85 REMIX!! Liikaa ei pysty kehumaan kyseistä näytelmää... tai no musikaalia. Ihan loistava. Tykkäsin tositosi paljon! En turhaa uhrannut henkeeni, kun lastenlipulla pummasin itseni sisään, heh. Suosittelen ehdottomasti kaikille jotka tahtoo nähdä, koska kyseisen hässäkän näytteleminen päättyy tämän vuoden joulukuussa.

Mitään sen kummempia kuulumisia ei ole kirjotettavana oikeestaan. Tällä hetkellä pihalla on ah-niin-ihana ja ah-niin-aurinkoinen ilma. Rakastan, kun kevät tulee. Tai on jo kevät ja kesä tulee. Yritän kipeesti keksiä tälleiltaa tekemistä, nimittäin huomena mua kutsuu Karkku!

PS! Oon ollut viimeset pariviikkoo aika laiska enkä ole ottanut kameraa lainkaan esille. Siksipä saatte nauttia näistä netistä kaivetuista kuvista, taas...

milloin rakastat minut vahvaksi?

Mun viimenen lomaviikko lähti käyntiin taas ennen yhdeksää, kun heti aamusta otettiin äiten, pikkuveikan ja Sannan kanssas suunnaksi Kylmäkoski. Lähdettiin vähän shoppaileen johonkin sisustustaivaaseen. Oli purkkia ja purnukkaa, koreja laidasta laitaan, vilttejä, tyynyjä, tauluja, kynttilöitä ja paljo kaikkea muuta. Putiikki oli niin iso, että välillä piti käydä kahvillakin (lue: kaakaolla!) ja sitten taas jatkettiin shoppailua. Mukaan itelle tarttu pari lautasta tai vastaavaa, kynttilöille. Sekä sitten kukkakuvioinen koruloora mun korusafarille, joka loppupeleissä on mitättömän pieni. Ajattelin nyt illan piristykseks laittaa muutamia kuvia, eiliseltä ja tältä päivältä... Käytiin muuten pyörähtämässä Kylmäkosken vankilan pihassakin, kun kerran kulmilla oltiin. Niin siistiä, voiettä!

rispektii iidan vaseliinille! terkkuja vaan iida, kun kuitenkin luet tätä;)

me pikkuveikan kanssa takapenkin orjina...

uhmasin losapaskaa ja laitoin tennarit kevään kunniaks jalkaani!

can't you just live it alone?

Mua melkein kiukutti aamulla kun kello soitti ennen yheksää, mutta kun muistin minkä takia, niin olin ihan innoissani. Olin luvannu lähtee Ruoveden Ratsutallille tunnille Marin ja Annan kanssa! Ajomatka tosiaan on se keponen tunti suuntaansa, mutta odotukset oli kovat.
Kun matkasta oli vielä noi yksi kolmasosa jäljellä, saatiin viestillä yhdeltä naiselta tietää, mitkä hepat sielä odottivat. En  siis ole ennen ollut kyseisellä tallilla tunneilla, kerran käynyt katsoon tuntia. Mielessä oli vaan, etten tahdo suomenhevosta alleni, kun nyt olen pitkästä aikaa koulutunnille raahautunut niinkin kauas ja niinkin tasokkaaseen paikkaan. Halusin jonkun kivan hepan, minkä kanssa voisi yhteistyö sujua ja voisin näyttää, että kyllä minäkin ratsastaa osaan jos sillepäälle satun. Luvassa oli kuitenkin, vastoin toiveitani, heppa nimeltä Pikkis. Marilta pääsi pieni pilkkanauru, kun tunsi hevosen ja tiesi mitä tuleman piti. Koulutunti erittän etupainoisella estesuokilla. En tiennyt, pitikö mun itkeä vai nauraa. Olin melkein jo toivoni menettänyt ja asennoiduin koulutuntiin, missä mulla on allani höyryveturi suokkiruuna eikä lainkaan osaamisen pilkahdusta...
Karsinakäytös täys kymppi, joten annoin toivoa vielä selästä käsin sittenkin sille hepalle. Päästiin maneesille, totesin ettei tämä kopukka taidakkaan olla niin huono juttu. Tunnin kulku oli loistava ja tykkäsin tositosi paljon kyseisestä estesuokista, vaikkakin koulutunnilla oltiin. Eihän me nyt mitään korkeeta koulua tietenkään esitetty, mutta mulle jäi erittäin positiivinen fiilis siitä suokkiruunasta. Tykästyin myös opetukseen ja opettajaan kovasti, joten mun tämänhetkiseksi suosikkiopettajaksi osottautui Tuukka Laitinen.
Tuukka on kohtuullisen vaativa opettaja, eikä kehu turhasta. Sain kuitenkin tunnin aikana kuulla Tuukan pitävän mun tyylistä ratsastaa, kun ratsastana alusta alkaen, jokaisella askeleella ja takajalkoja alle. Tuukka kehu kuinka Pikkis on todella harvoin sen näkönen, miltä se tänään tunnilla näytti. Tuukka myös sano, että huomaa mun ratsastaneen pienessä maneesissa ja pienellä kentällä, kun laukassa kulmien ratsastus onnistu niin loistavasti. Mut toivotettiin myös erittäin tervetulleeksi myös toistekin tunnille. Voiko tästä jäädä muuta kuin hyvä fiilis? Menin kuitenkin sinne sillä asenteella, että osaakohan sitä nyt enää mitään kun ei pitkään aikaan ole tunnilla ollut ja on vaan yksinänsä pyörinyt kentällä ja pitänyt vähän taukoo ratsastuksesta. Mutta kyllä, ehkä minäkin jotain vielä osaan :-----)
Myös Mari kehu kovasti, että kyllä se Mimmu osaa ratsastaa. Tämä teksti ei nyt ole todellakaan mitään itsetunnon pönkitystä ja hyvän ratsastajan roolin hakemista tai kehujen kalastelua, mulle jäi vaan niin älypositiivinen fiilis tämänpäiväsestä tunnista, joten pakko vähän hehkuttaa.

Kuvia ei tänään koulutunnilta ikävä kyllä saatu, mutta laitoimpa nyt sitten tähän pari vanhempaa heppa-aiheista kuvaa, ettei jää tylsäksi tekstipostaukseksi. Ahhh ja niin, syvät anteeksipyyntöni ei-heppa-ihmisille tästä tekstistä...

don't you cry tonight

Mun fiilikset on menny tänään isoo vuoristorataa. Välillä on iha huippihyvä fiilis ja välillä oon valmis itkeen kohtuuttomasti tai hakkaan vaan päätäni seinään. Mun tunnepurkauksia on edesauttanut ja niihin vaikuttanut aamulla saatu sähköposti, lähitulevaisuuden pohdinta, huikee telkkariohjelma The Voice Of Finland ja äskettäin luetut blogit. Juuri nyt en tiedä, mitä esimerkiks huomiselta haluan. Joo, mulla on kyllä ihan tiedossa, että aamusta lähen Ruovedelle heppaileen, mutta näin yleensä. En tiedä mitä haluan lähipäiviltä, enkä tiedä mitä haluan lähitulevaisuudelta saatika tulevaisuudelta ylipäätänsä.

Mulla on käytännössä viikko aikaa elää niin, kuin mulla ei olisi mitään aikataluja ja elämä olisi järjettömän huoletonta. Oon lomaillu ties montako viikkoa niinsanotusti ihan omilla oikeuksilla ja nyt siitäkin tulee loppu. Mulla alkaa työt reilun viikon päästä, joka käytännössä on enemmän kun hieno homma. Sain kuitenkin työkokeilupaikan, mikä sekään ei ollut missään nimessä varmaa alusta alkaen. Mua vähän ahdistaa, että tämä mun hehkuttama loma ja vapaus tavallaan päättyy kymmeneks viikoksi. Toivon työjakson kuitenkin olevan sen arvosta. Rakastan lapsia ja oon loppupeleissä aika innoissani menossa takaisin tonne samaiseen päikkyyn, missä ennen jouluakin muutaman viikon työskentelin.

Suuri ahdistuksen aihe on myös tuleva kesä. Odotan kesältä niin paljon, etten halua edes ajatella koko asiaa. Mikään ei kuitenkaan tule menemään niin, kun olen suunnitellut. Toivon kuitenkin, että voin viettää mahdollisimman paljon aikaani mun elämäni tärkeimpien ihmisten kanssa. Mulle ystävät on kaikki kaikessa, enkä haluais kovin montaa päivää kesästä viettää yksinäni. Tahtoisin paljon muistoja, erilaisia kokemuksia ja hullutteluja. Ja niitä pienenpieniä haaveita ja onnistumisen hetkiä. Haluaisin olla onnellinen. Haluan myös pelkkien korvien välisten muistojen lisäks jotain konkreettista, paljon kuvia, ihan jokaisesta hetkestä minkä tahdon muistaa pitkään. En aio kesällä mennä töihin monestakin syystä. Mutta vaikka oisin täysin rahaton, aion tehdä jotain överihienoo ja ikimuistosta, sen verran toivon kesältä. Onnellisuutta, överi-ikimuistosia hetkiä ja hyvää seuraa.

KUVIA VIIMEKESÄLTÄ

Tarkotuksella en lähtenyt laittaan mitään henkilökuvia, mutta jokaikinen kuva on hetkestä, jossa olin jollain tapaa onnellinen. Mulla oli hyvä olo ja oli kivaa. Toki näittenkin kuvien syövereistä löytyy itkupotkuraivareita ja niin myös näiden kuvien ulkopuolelta. Mutta kaikkee sitä hyvää fiilistä odotan tulevaltakin kesältä, mitä edellinen kesä mulle anto. Vaikkei viimekesä ollutkaan mun elämäni huikeimpia, muistelen sitä määrätyllä tapaa lämmöllä ja haikein mielin... Moni tietää miks ja ne jotka ei tiedä, niiden ei tarvitsekaan.

sanat ei riitä, vaikka kuinka selitän

Heissulivei teillekin... Aamupäivästä reippailin keskustaan allekirjottaan työsopimuspapruja ja sieltä reippailin takasin kotiin. Tein muutamia kotihommia, kun kämppä tyhjä plus mamma vetämässä yövuoron jälkeisiä sikeitä.
Vaikka ei mulla ole ketään, joka muistasi mua naistenpäivänä, niin silti sain tänään ruusun. Nimittäin isäpuoli kanto kukkia kotiin mulle ja äitelle, hahah! Isä vei mut ja äitipuolen tänän syömään Pancho Villaan noms ja käytiin myös mummun tykönä pitkästä aikaa.
Eipä sen kummosempia päiviteltäviä nytten, kun teksti ei oikeein luista. AHH okei ylistän, että DUUDSONIT on hemmetin huikeeta väkee! Tippa linssissä katselin äsken jaksoo, missä vähän raotettiin juttuja kulissien takaa.

edustavasti REDCAT-pullossa, kun ei maljakkoo löytynyt, muahahha

tuuli tuivertaa, hankeen peittyy koko maa

No joojoo, lupasin näitä kuvia jo eilen illalla, mutten jaksanut alkaa muokkaileen enää silloin. Nyt aamutuimaan niitä sitten vähän muokkasin ja laitoin tänne! Kuvat on muutaman viikon takaa, kun meiän pojat halusi kuvattavaksi.  Minä sitten reippaana isosiskona nappasin parit ei-niin-onnistuneet kuvat...

Loppuun vielä herkkukuva! Tällänen odotti mua Vanhojentanssien jälkeisenä lauantaina sängyllä, kun Ideaparkista kotiuduin. Ikäänkuin palkkana ja kiitoksena kuvauksesta, koska paikalle olisin anyway ilmaantunut. Sama se sitten oli, meninkö kameran kanssa vaiko ilman.

EDIT 10:05 HYVÄÄÄ NAISTENPÄIVÄÄÄ!!!

taustastani ylpeä mutta köyhyys on häpeeni

bloggaajan nuhavaatteet ja juurikasvu

onnellinen äiti ja kummitäti kuvissa part2

JUHLAPÄIVÄ!! Ihan yhtäkkiä, kuin ihmeen kaupalla, mun kuvanlisäys alko äsken pelittää! Kokeilin lähinnä läpällä, että suostuiskohan se systeemi jo pikkuhiljaa oleen samalla aaltopituudella mun kanssa... Muutama kuva parinviikon takaa, kun tytsyt kävi viihdyttään mua kun mä makasin mun nenäliinasafarin kanssa himassa.

Aihetta myös niinsanottuun juhlaan on senkin takia, että tänään selvisi mun kevään jatkosuunnitelmat. Eli pääsen töihin samaan päikkyyn, missä olin ennen joulua työssäoppimassa. Ensiviikko on vielä siis lomaa ja siitä alkaa 10vko työputki. Ilmasta työvoimaahan mä vaan olen päiväkodille, Kela muistaa ja armahtaa mua 9e/pvä, hurjaa. Mutta nyt oon kuitenkin suhteellisen pähkinöinä, ettei tarvi vaan kotona makoilla. Ihan makoisaa!

Ajattelin vielä ehkä tämän illan aikana heittää täydellisen kuvapostauksen, jos jaksan kuvia muokkailla. Luvassa todennäkösesti heppailuja ja pikkuveljien naamoja, yeah :---)