torstai 3. marraskuuta 2011

mä tarvitsen mun haavoja

Mun vasenjalka on tunnettu kovista kivuistaan, kun lonkka-polvi-nilkka systeemit paskana. Niitä vaan ajoittain särkee jumalattoman paljon...... mutta tänään tää on ollu jotain sietämätöntä. EI IKINÄ OO OLLU NÄIN KIPEEEEE, en kestä enäää. Tää on hulluutta.
Tähän päivään joo ei erikoista, koulua, tallia ja kavereita..

voisin vaa huutaa kivusta 

Kiitti ja kuitti!
PS! Otsikko on silkka päässä soiva kipale, mitä Petri on koulussa muutamat edelliset päivät laulanu.. huhhuh

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti